Ukkonen

Daisuke oli kutsunut minut luokseen yöksi, ja olin ottanut kutsun kiitollisena vastaan. Hieman ennen lähtöäni hänen luokseen olin sattumoisin kuullut televisiosta, että täksi päiväksi ja tulevaksi yöksi oli luvattu kovaa ukkosta ja rankkasadetta. Arvelin kuitenkin ehtiväni perille ennen myrskyn puhkeamista.
Saatuani kaiken tarpeellisen pakattua kuulin puhelimeni soivan. Kaivoin kapistuksen taskustani ja hymyilin pienesti. Soittaja oli Daisuke. Edelleen hymyillen painoin puhelun yhdistävää näppäintä.
"Hei, Daisuke,"
ennätin juuri sanoa, ennen kuin kuulin Daisuken aina niin reippaan äänen linjan toisesta päästä.
"Terve, Takeru. Oletko sinä pian jo tulossa?"
Muljauttelin silmiäni kysymykselle.
"Kyllä, olen itseasiassa juuri lähdössä,"
vastasin Daisukelle ja olin vielä jatkamassa, mutta Daisuke ehti tapansa mukaan ensin.
"Takeru? Eihän sinua haittaa jos pyydän myös Kenin ja Taichin meille yöksi?"
Olin hieman yllättynyt Daisuken kysymyksestä, mutta vastasin kuitenkin sovinnollisesti:
"Ei tietenkään haittaa, tiedän että sinä ja Ken olette nykyisin läheisiä ystäviä, ja Taichi on aina hauskaa seuraa. Oletko pyytänyt ketään muita?"
Kului pieni hetki, ennen kuin Daisuke vastasi.
"Pyysin kyllä Koushiroakin, mutta hänellä oli joitain omia kiireitä. Jun on jossakin huitsin kuusessa, arvatenkin piirittämässä Yamatoa, joten saamme olla ihan rauhassa."
Minä nyökyttelin puhelimen toisessa päässä.
"No hyvä. Minä ja Patamon lähdemme sinne, soita sinä Taichille ja Kenille."
Daisuke vastasi myöntävästi, ja lopetin puhelun.

"No niin, Patamon, eiköhän lähdetä,"
sanoin laittaessani hatun päähäni.
"Pääset tapaamaan Chibimonia, Wormmonia ja Agumonia."
Patamon nyökkäsi iloisesti ja lennähti tavanomaiselle matkustuspaikalleen minun päälaelleni.
"No niin, sitten mennään!"
sanoin ottaen aiemmin pakkaamani repun ja laukun mukaan ja sulkien kotioven perässäni.

Kävellessäni vilkuilin taivasta epäluuloisena.
"Toivottavasti ehdimme perille ennen sadetta.."
mutisin puoliääneen. Ennätimme kävellä jonkin aikaa, kunnes ensimmäiset sadepisarat valuivat maahan. Hetkeä myöhemmin olimme molemmat aivan läpimärkiä.
"Pahus soikoon.. pidä kiinni, Patamon, minä pistän juoksuksi,"
sanoin, ja tein työtä käskettyä.

Juoksin koko matkan Daisuken talolle, ja soitin ovikelloa likomärkä Patamon päälaellani. Kuulin askelia oven toiselta puolen, ja samassa se avautuikin.. tosin sen avasi Taichi, eikä Daisuke kuten olin odottanut.
"Ai hei, Takeru ja Patamon,"
Taichi sanoi hymyillen.
"Daisuke on Kenin kanssa tekemässä välipalaa, ja pyysi minua avaamaan oven. Te taisitte kastua pahasti?"
Nyökäytin päätäni alakuloisena, ja vastasin:
"Niin tässä pääsi käymään."
Astuimme peremmälle, ja otin märät päällysvaatteet päältäni ja vein ne kuivumaan. Daisuke ja Ken olivat sillä välin saaneet  kaiken valmiiksi, ja me kaikki keräännyimme Daisuken huoneeseen.
"Okei, kaverit. Pelataanko pleikkaria?"
Daisuke ehdotti kaivaen esiin jalkapallopelin. Taichi ja Ken vastasivat heti myöntävästi, mutta minä protestoin puoliksi leikilläni:
"Epäreilua! Te kaikki muut olette oikeastikin hyviä jalkapallossa, ja minä taas en!"
Purskahdin kuitenkin nauruun, ja niin tekivät myös kaikki muut.

Emme kuitenkaan ehtineet pelata kovin kauaa, kun kuulimme ulkoa korviahuumaavaa jyrinää.
"Ai niin, täksi päiväksihän luvattiinkin ukkosta,"
Taichi sanoi, ja me muut nyökyttelimme. Etenkin Daisuke näytti pettyneeltä joutuessamme lopettamaan pelaamisen, minä en niinkään, koska olin ollut häviöllä joka tapauksessa. Hajaannuimme ja otimme pienessä hetkessä suurimman osan talon elektroniikkalaitteista pois päältä, jättäen vain välttämättömimmät.

Sitten keräännyimme keittiöön syömään herkkuja ja seuraamaan ukkosen voimistumista. Minua pelotti, mutta tiesin että ollessamme yhdessä meillä ei olisi mitään hätää.