Kun ystävyys muuttuu rakkaudeksi
Olin pyytänyt Kenin meille yökylään, ja nyt odotin malttamattomana. Melko pian kuulinkin ovikellon soivan, ja syöksyin avaamaan oven. Ken puikkelehti nopeasti ja äänettömästi sisään reppu selässään. Tiesin, että Leafmon oli repussa piilossa.
Ikävä kyllä emme selviytyneet huoneeseeni ongelmitta, vaan idioottimainen isosiskoni Jun syöksähti eteiseen kuin erittäin kiihkeä kissa.
"Daisuke! Minkä namupalan sinä nyt toit meille? Ooooh, eikös hän oli se kuuluisa Ken Ichijoji? Voi kun minä niin.."
"Joo, hän on Ken. Mutta MINÄ omin hänet nyt, mene sinä piirittämään sitä Yamatoasi,"
keskeytin siskoni töykeästi ja kuljetin Kenin huoneeseeni kädestä pitäen. Istuuduimme vierekkäin sängylle. Ihmettelin, miksi Ken oli niin hiljaa. Syy selvisi kääntyessäni katsomaan häntä.
"Aika naurettavaa.. heti kun tulen teille, niin siskosi alkaa häiriköimään.."
Ken sanoi, ja naurahti vaisusti. Minä annoin pääni painua alas, ja vastasin hieman häpeissäni:
"Anteeksi, minun vikani. Ei olisi pitänyt kertoa että olet tulossa tänne.."
Ken laski kätensä varoen omani päälle, ja sanoi vastustellen:
"Eihän sekään nyt kävisi päinsä, sitten sinä olisit saanut syyt niskoillesi.. Parempi kuitenkin näin. Kyllä minä kestän.
Hymyilin helpottuneena, ja nousin ylös. Kysyin Keniltä iloisesti:
"No tuota.. mitä jos hakisin meille limsaa ja kakkua.. Ja sen jälkeen voisimme kenties pelata jotain jos sinulle käy? Raahaan vain pleikkarin tuolta olohuoneesta tänne.."
Ken nousi jo itsekin puoliksi ylös, tarkoituksenaan tulla auttamaan minua, mutta minä vain viitoin hänet takaisin istumaan.
"Kyllä minä pärjään. Sinun on parempi pysyä täällä, turvassa Junin hyökkäyksiltä,"
sanoin, ja Ken jatkoi pilke silmäkulmassaan:
"Niin, kamalan Junmonin, joka on erittäin kiivas ja kieroutunut mieleltään, sekä jahtaa viattomia, hyvännäköisiä poikia."
Hervottomasti nauraen lähdin huoneesta, ja palasin hetken kuluttua takaisin kantaen isoa tarjotinta, jonka olin latonut täyteen herkkuja. Laskin sen pöydälleni, ja lähdin noutamaan pleikkaria. Takaisin huoneeseeni päästyäni kuitenkin kompastuin laitteesta roikkuvaan johtoon, ja kaaduin vatsalleni lattialle. Ken ponkaisi salamana seisomaan ja syöksyi luokseni.
"Oletko kunnossa, Daisuke?"
Nyökkäsin lyhyesti.
"Jep, ei tässä mitään.. Huolehdit aina liikaa."
Aika kului nopeasti, ja huomasin vilkuilevani Keniä sivusilmällä vähän väliä. Sattumalta tämä huomasi sen, ja käänsin nolona pääni pois. Olin tainnut ihastua omaan kaveriini..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti