Treenien päätyttyä olimme kävelleet takaisin Takerun kotiin. Nyt minä vain istuin vaitonaisena poikakaverini sängynlaidalla, ja tuijotin eteeni. Olin huolissani Kenistä, olihan tämä sentään ystäväni.
Takeru oli keittiössä juttelemassa isoveljensä kanssa. En kuullut mitä he puhuivat, enkä välittänytkään kuulla. Painoin pääni käsiini ja nyyhkäisin surkeasti.
En ajatellut siinä mielentilassa kovinkaan järkevästi, joten karkasin ääneti huoneessa olevan suuren ikkunan kautta ja lähdin suunnistamaan Kenin kotia kohti.
Kävelin kadulla pää täysin tyhjänä, enkä oikein edes tajunnut ajautuneeni autotielle. Mutkan takaa lähestyvä auto tuli sekunti sekunnilta lähemmäksi. Seuraava asia jonka tajusin, oli että makasin kyljelläni kadulla. Taichilta saamani lasit olivat hajonneet. Nousin hitaasti ylös, ja lähdin itsepintaisesti jatkamaan matkaani.
Sillä välin Takeru avasi huoneensa oven, ja astui sisään tarkoituksenaan saada oloni paremmaksi. Siispä hän järkyttyi nähdessään auki olevan ikkunan. Hetken aikaa hän vain tuijotti, ennen kuin lähti kertomaan Yamatolle.
"Hän on varmaankin lähtenyt etsimään Keniä! Minä lähden perään!"
Takeru huusi, mutta Yamato pysäytti tämän.
"Ei! Soitan ensin Kenin kotiin ja kysyn onko Daisuke ilmestynyt sinne."
Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun Yamato sai Kenin vanhemmilta kieltävän vastauksen. Takeru hätääntyi pahasti, kiskoi kengät jalkaansa ja lähti.
Minä en koskaan päässyt Kenin kotiin saakka. Olin lyyhistynyt jollekin syrjäiselle kadulle, ja tuijotin vain eteeni. Olin saanut haavan käteeni joutuessani auton tönäisemäksi, ja lisäksi kylkeäni jomotti.
En tiennyt kuinka paljon aikaa oli jo kulunut, kun äkisti kuulin askelia pääkadulta. Seuraavaksi Takeru jo syöksyikin luokseni ja kietoi kätensä ympärilleni.
"Daisuke! Oletko kunnossa?"
hän kysyi hätäisesti. Minä vain nyökkäsin sanattomana ja annoin Takerun nostaa minut käsivarsilleen.
"Mennään nyt takaisin meille.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti