HATE

"Vihaan sinua.. vihaan teitä molempia!"
Daisuke huusi ja heittäytyi sängylleen. Ovi paiskautui kiinni hänen takanaan. Radio huusi täysillä, muttei silti peittänyt jostain toisesta huoneesta kantautuvia riitelyn ääniä.
"En kestä tätä enää.."
Daisuke vaikeroi.
"Pitäkää ne turpanne kiinni!"

Samassa Daisuken huoneen ovi avautui, ja hänen isänsä astui huoneeseen. Daisuke säpsähti, ja kääntyi äkkiä katsomaan tulijaa.
"Mene pois.."
Daisuke mutisi vaisulla äänellä.
"Mitä sanoit, Daisuke?"
hänen isänsä kysyi arveluttavalla äänensävyllä. Daisuke nielaisi, ja suorastaan huusi:
"Mene pois, senkin paska!"

Daisuken isän kasvot punehtuivat suuttumuksesta, ja hän astui hitaasti lähemmäs.
"Daisuke.."
mies sanoi hiljaa, ja ennen kuin Daisuke osasi aavistaakaan, isä oli lyönyt häntä kasvoihin. Daisuke paiskautui takaisin sängylleen, ja hänen isänsä lähti huoneesta paiskaten oven kiinni perässään.

Daisuke nyyhkytti äänekkäästi, ja hautasi pään tyynyynsä. Hänen poskeaan jomotti ikävästi, mutta hän ei juuri sillä hetkellä jaksanut välittää siitä.
Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tällaista kohtelua?
hän kysyi itseltään.
Kadehdin kaikkia, joilla on normaali perhe.

Olohuoneesta kuului jotain, ja Daisuke terävöitti kuuloaan. Jotain särkyi, ja jälleen kuului huutoa.
"Lopeta!"
ääni huusi. Daisuke sävähti. Tuo oli hänen äitinsä ääni.
Isä varmaan taas löi häntä..
Daisuke ajatteli, ja vajosi lattialle polvilleen, halaten Chibimonia surullisena. Hän tiesi kyllä, miten tämä päättyisi. Pian kaikki olisi taas aivan normaalisti, mutta hän ei pystyisi unohtamaan. Ikinä.