Heräsin kun kuulin herätyskelloni soivan... paitsi ettei se ollut minun herätyskelloni. Haukottelin makeasti ja tunsin jonkun käden lepäävän rintakehäni päällä. Silloin muistin, että olin Takerun luona, ja että nukuin viime yön hänen vieressään. Varovasti siirsin Takerun käden syrjään, ja nousin istumaan. Silmät ristissä hapuilin herätyskellon käteeni. Kello näytti puolta kuutta. Nousin ylös mahdollisimman hiljaa, jotta en herättäisi Takerua, ja poistuin huoneesta.
Matkalla vessaan törmäsin Yamatoon. Aiemmin olin jännittänyt hänen kohtaamistaan, mutta sittemmin hän oli saanut tietää minusta ja Takerusta. Kaikeksi onneksi Yamato oli ottanut sen täysin rauhallisesti, joten minun ei enää tarvinnut jännittää. Hän hymyili minulle ja toivotti hyvää huomenta. Tein samoin ja hymyilin miettiessäni, etten ollut aiemmin tullut toimeen kummankaan pojan kanssa. Mutta nyt seurustelin Takerun kanssa, ja Yamatokin suhtautui minuun hyvin.
Palatessani vessasta menin herättämään Takerun, jotta tämä tulisi kanssani aamiaiselle. Avatessani hänen huoneensa oven näin hänen nukkuvan vielä. Siispä hiippailin lähemmäksi ja annoin hänen huulilleen kevyen suukon, sillä tiesin hänen heräävän siihen. Oikeassa olin.
"Herätys, Takeru. Mennään syömään aamupalaa."
Kävelimme keittiöön, ja istuimme vierekkäisille tuoleille. Puoliksi unessa söin mitä vain käteeni sain, ja ollessamme valmiita lähdimme Takerun huoneeseen pukeutumaan jalkapallotreenejä varten.
Ulkona oli yllättävän kylmä. Huomasimme sen heti, kun astuimme ulos. Ikävä muistutus siitä, että kesä oli jo melkein lopuillaan.
Kentällä tapasimme Taichin ja Kenin. Taichi, esikuvani, oli pirteä kuten aina, ja oli heti valmis aloittamaan treenit. Ken sen sijaan värjötteli erillään muista. Nykäisin Takerua hihasta ja sanoin käyväni Kenin luona.
Seisahduin Kenin viereen ja taputin häntä tuttavallisesti olkapäälle. Hän hätkähti, aivan kuin olisi vasta nyt huomannut tuloni. Katsoessani häntä sain inhottavan aavistuksen, ettei kaikki ollut kunnossa. Kysyin Keniltä asiasta, mutta hän kielsi kaiken.
Samassa Taichi kutsui meitä; oli aika aloittaa treenit. Minä ja Takeru olimme samassa joukkueessa, siispä Keniä ja Taichia vastaan. Ajatuksena se vaikutti ylivoimaiselta, mutta pian me kaikki huomasimme, että tämä kerta oli erilainen.
Takeru sai pallon haltuunsa ja syötti sen tottuneesti minulle. Siinä määrin tottuneesti, kun otti huomioon ettei hän itse edes harrastanut jalkapalloa, vaan oli pikemminkin koripalloihmisiä. Minä taas lähdin kuljettamaan palloa kohti vastustajan maalia. Odotin Kenin millä hetkellä hyvänsä ilmestyvän taakseni havittelemaan palloa, mutta niin ei tapahtunutkaan, joten sain pallon helposti potkaistuksi maaliin. Sama tapahtui kerta toisensa jälkeen. Taichi teki parhaansa, muttei voinut meille mitään ilman Kenin panosta.
Treenien päätteeksi me muut keräännyimme keskustelemaan, mutta vastoin tapojaan Ken lähtikin suoraan kotiin. Yritin estää, muttta Taichi viittilöi minua pysymään paikoillani. Taichi katsoi Kenin loittonevaa selkää ja sanoi mietteliäästi:
"En ymmärrä.. aivan kuin hänen sydämensä ei olisi ollut mukana pelissä."
Katsahdin Takerua huolestuneena, joten hän painoi rauhoittavan suukon huulilleni ja sanoi:
"Älä huolehdi, Dai. Kysymme asiasta kun näemme hänet seuraavalla kerralla."
Nyökkäsin epävarmana, enkä saanut mielestäni Kenin silmien utuista, surullista katsetta. Mikä oikein oli vialla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti