Kaksi päivää myöhemmin digimuna kuoriutui, ja siitä ilmaantui hennon vaaleanvihreä, pehmeän kumimainen pieni digimon, Gummymon. Se oli niin suloinen. Vihdoinkin olin saanut itselleni todella luotettavan ystävän, joka olisi kanssani joka päivä. En nimittäin voinut kehuskella sillä, että minulla olisi ollut kovin paljoa ystäviä.
Aikaa kului, ja eräänä kesäisenä lämpimänä päivänä Gummymonista kehittyi Terriermon. Pitkine korvineen ja vihreävalkoisine värityksineen se oli maailman suloisin olento. Ymmärsin heti, että meistä tulisi todella läheisiä. Pelasimme hyvin yhteen heti ensihetkestä lähtien.
Eräänä päivänä taistelimme tuntematonta Leomonia vastaan. Yhdessä vaiheessa olimme jo häviöllä, mutta sitten Terriermon kokosi viimeisetkin voimanrippeensä ja pääsi Leomonin niskan päälle, ladaten sitten sen tiedot itseensä. Juoksimme Terriermonin kanssa toisiamme kohti, ja se loikkasi iloisena syliini.
"Voi Terriermon, se oli hieno taistelu!"
kehuin ystävääni, ja kuulin samassa vieraan äänen takaani.
"Se oli vaikuttavaa katseltavaa, täytyy myöntää."
Niin tuo ääni sanoi, ja käännähdin heti katsomaan taakseni Terriermon sylissäni. Puhuja oli nuori poika, joka esittäytyi Henryksi. Huomasin, että hänelläkin oli Terriermon. Se roikkui rennosti kesyttäjänsä olalla.
"Sinullakin on Terriermon!"
sanoin hölmönä. Henry nyökkäsi hymyillen, ja sanoi:
"Niin on. Olemme parhaat ystävät. Niin kuin te kaksikin näytätte olevan."
Nyökkäsin, ja olin jo vastaamassa, mutta Terriermon ehti ensin.
"Niin olemme, olemme olleet siitä asti kun tapasin Rosaleen."
Henry kohotti kulmiaan.
"Rosalee, se on siis sinun nimesi. Oletko sinäkin digimonkesyttäjä?"
Hipaisin vyötärölläni olevaa vaaleanvihreää digivicea, ja nyökkäsin sanoen:
"Kyllä olen."
Seuraavassa hetkessä Henry jo viittilöi minua mukaansa sanoen:
"Tule mukaani, Rosalee, niin esittelen sinut ystävälleni Takatolle ja hänen digimonkumppanilleen, Guilmonille."
Nyökäytin päätäni ja kiirehdin Henryn perään. Pientä hetkeä myöhemmin saavuimme läheiseen puistoon, jossa itsekin olin käynyt Terriermonin kanssa useaan kertaan. Pienen matkan päässä edessäni näin vieraan, nuoren pojan ja tämän vieressä digimonin, jota en muistanut nähneeni koskaan ennen. Pojalla oli ruskeat hiukset ja yllään sininen huppari sekä vaaleanharmaat housut. Kaulan ympärillä roikkuvassa ketjussa oli keltainen digivice. Hänen digimoninsa oli väriltään punavalkoinen, dinosauruksen näköinen ja melko suuri, ainakin jos vertasi sitä ja Terriermonia. Millä nimellä Henry olikaan tuota digimonia kutsunut? Guilmon?
Kuullessaan askelia takaansa tuo poika kääntyi äänien suuntaan.
"Takato! Löysin sattumalta ystäviä tuolta kadulta,"
Henry sanoi. Astuin hieman ujona lähemmäksi, ja Terriermon loikkasi sulokkaasti sylistäni, tehden kierähdyksen ilmassa ja laskeutuen sitten suoraan eteeni itsevarman näköisenä. Takato näytti hämmentyneeltä.
"Terriermon.. oletko sinäkin siis digimonkesyttäjä?"
hän kysyi minulta, ja nyökkäsin hymyillen.
"Kyllä, olen Rosalee. Ja tässä on Terriermon, kuten varmaan jo huomasitkin. Hauska tavata, Takato,"
sanoin, ja ojensin käteni hänelle. Tämä tarttui siihen reippaasti.
"Hauska tavata sinutkin, Rosalee. Nythän meillä onkin tässä sitten Terriermonia kaksin kappalein,"
hän lisäsi, ja minä naurahdin sanoen:
"Totta.. kuule, Henry sanoi äsken, että sinun digimonisi nimi on Guilmon. En ole koskaan kuullutkaan siitä.. voitko kertoa siitä jotain?"
Takato nyökkäsi heti.
"Totta kai. Kerron siitä mielelläni kaikille, jotka vain haluavat kuunnella. En oikeastaan ihmettele että et ole koskaan kuullut Guilmonista, sillä minä loin sen itse. Kehittelin sen alusta asti täysin itse, ja sitten eräänä päivänä se realisoitui. Miten sinä sait oman digimonisi?"
hän tiedusteli.
"Terriermonin digimuna ilmestyi yhtenä yönä tietokoneestani. Yhtenä päivänä digimuna sitten kuoriutui, ja siitä ilmestyi ensin Gummymon, joka sitten kehittyi Terriermoniksi. Entä Henry? Miten hän sai oman Terriermoninsa?"
kysyin. Takato oli jo vastaamassa, mutta Henry oli kuullut kysymyksen, ja vastasi hieman kauempaa:
"Kerran sain isältäni digimonpelin, ja pelasin sitä paljon. Pelissä minun digimonini oli Terriermon. Eräänä päivänä se sai pahasti selkäänsä taistelussa ja sitten seuraavassa hetkessä se tuli ulos tietokoneen ruudusta ja realisoitui tässä maailmassa. Siitä päivästä lähtien minä ja Terriermon olemme olleet parhaita ystäviä."
Henry oli hetken hiljaa, ja jatkoi sitten:
"Takato! Rosalee! Katsokaa tätä!"
Teimme työtä käskettyä, ja yllätyimme hieman siitä, mitä näimme. Meidän kaikkien kolmen digimonit olivat pistäneet leikiksi. Sekä minun että Henryn Terriermonit olivat kavunneet Guilmonin selkään, Guilmon puolestaan juoksenteli ympäri puistoa. Minun Terriermonini oli kiivennyt Guilmonin päälaelle, ja sillä näytti olevan todella hauskaa. Henry siirtyi viereemme, ja tiedusteli minulta:
"Tuota, Rosalee.. kuulutteko sinä ja Terriermon johonkin tiettyyn porukkaan, vai toimitteko kahdestaan?"
Pudistin päätäni, ja vastasin sitten:
"Ei, emme ole koskaan kuuluneet mihinkään tiimiin, vaan olemme aina toimineet kaksin. Myönnän kyllä, että olisi vaihtelun vuoksi hienoa toimia vähän suuremmassakin porukassa."
Henry ja Takato vaihtoivat merkitsevän katseen, ja sitten Takato otti puheenvuoron.
"No.. koska sinulla on digivice ja digimon, ja olet siis digimonkesyttäjä, ehdotan sinulle että liittyisit meihin."
Olin jonkin aikaa hiljaa. Takato ja Henry vaihtoivat taas katseen, tällä kertaa hermostuneen sellaisen. Se oli melkeinpä huvittavaa. Viimein päätin kuitenkin päästää pojat jännityksestä.
"Takato... Henry... olen iloinen saadessani kertoa, että tästä päivästä lähtien minä ja Terriermon olemme teidän tiiminne jäseniä!"
Takato ei ollut uskoa korviaan.
"Ihanko totta? Todella hienoa!"
Sekä Takato että Henry sulkivat minut halaukseen. Halasimme toisiamme useamman minuutin ajan, kunnes vetäydyimme eroon toisistamme. Saatoin huomata Takaton silmissä ilon kyyneliä.
"Ryhmäämme kuuluu myös yksi muu jäsen, tyttö nimeltä Rika, ja tietysti hänen digimonkumppaninsa, Renamon. Hekin varmasti toivottavat sinut tervetulleeksi tiimiin."
Sinä päivänä minusta ja Terriermonista tuli tiimin jäseniä, ja saimme upeita ystäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti