Istuin yksin talon katolla katselemassa kaupungin yöelämää. Kaupunki oli niin rauhallinen ja kaunis, samaan aikaan niin hillitty ja silti niin täynnä elämää. Jokaisella tässä kaupungissa oli joku jonka kanssa olla, joku, jota rakastaa.
Mutta minä.. minulla ei ollut ketään, vaikka olin etsinyt ja etsinyt, odottanut ja odottanut, vuosi toisensa perään. Sydämeni oli tiukasti suljettu, mutta silti tiesin, että jossakin oli varmasti joku joka minun laillani odotti jotakuta. Jossain oli varmasti joku toinenkin yksinäinen. Minun täytyi vain jatkaa etsimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti