Heräsin syvimmästä unestani siihen, kun puhelimeni soi varsin itsepintaisesti. En jaksanut vaivautua vastaamaan, käänsinpä vain kylkeä. Puhelin kuitenkin jatkoi soimistaan, joten ajattelin, että kai siihen pitäisi vastata. Ponkaisin ylös ja nappasin puhelimen käteeni. Vastasin väsyneenä, ja kuulin samassa Yamaton äänen.
"Taichi, vastasithan sinä viimein! Missä sinä olit?"
Haukotellen vastasin:
"Olin nukkumassa.. väsyttää vieläkin hurjasti.."
Linjan toisesta päästä kuulin Yamaton varsin yllättyneen äänen:
"Olit nukkumassa? Taichi, kello on jo puoli kolme iltapäivällä!"
Haukotellen hapuilin kellon käteeni. Se tosiaan oli jo puoli kolme. Nousin seisomaan ja sanoin Yamatolle:
"Odota, menen pesemään hampaat.."
Vaelsin vessaan puhelin edelleen korvalla. Silmät vielä puoliksi ummessa kurkotin ottamaan hammasharjani hyllyltä. Samalla kuitenkin onnistuin tyrkkäämään isäni hammasharjan suoraan vessanpönttöön.
"Hitsi.."
mutisin ja noukin harjan irvistellen ylös, laitoin sen lavuaarin reunalle kuin muina miehinä, ja pesin käteni.
"Taichi, mitä siellä tapahtuu?"
Yamato kyseli kuullessaan minun jupisevan itsekseni.
"Ei mitään kummallista.. tiputin iskän hammasharjan vessanpönttöön.."
Yllätyksekseni Yamato repesi nauruun. En sanonut mitään, annoin vain hänen nauraa, ja jatkoin hampaideni pesemistä.
Päästessäni ulos vessasta kysyin Yamatolta:
"Oliko sinulla jotain asiaa, vai miksi soitit?"
"Niin tuota Taichi, tulisitko meille? Isä lähtee koko viikonlopuksi työmatkalle, ja Takeru on tulossa sinne, enkä haluaisi olla yksin.."
Yamato sanoi odottavan kuuloisena.
Mietin hetken, ja sanoin sitten:
"Totta kai tulen. Jos Takeru kerran tulee tänne, niin en tosiaan jää kuuntelemaan hänen ja Hikarin kuhertelua.. Sanon vain äidille että tulen, pakkaan mukaan jotain, ja tulen sinne."
"Okei, nähdään pian. Odotan sinua."
Yamato sanoi ja lopetti puhelun. Minä pakkasin reppuun jotain välttämättömyyksiä, ja juoksin sanomaan äidille:
"Äiti, menen Yamaton luokse viikonlopuksi!"
Äiti katsoi minua hieman epäillen, joten lisäsin viattomasti:
"Me valvotaan myöhään ja kuunnellaan musiikkia ja tilataan pitsaa ja.."
Äiti naurahti, pörrötti jo ennestään sekaisin olevia hiuksiani ja sanoi:
"Taichi, kyllähän minä tiedän että te olette kiltisti. Ottaisitko kuitenkin mukaasi pipareita ja pirtelöä ja..."
"Ei... ei kiitos! Voimme molemmat pahoin jos syömme niitä!"
sanoin hätäisesti. Kyllä minä äidin keittotaidot tiesin. Menin hakemaan itselleni leipäpalan, ja lisäksi otin jääkaapista pari pulloa limsaa kaiken varalta. Sitten juoksin eteiseen, laitoin kengät jalkaan ja olin jo menossa ulos ovesta, kun äiti huusi perääni:
"Taichi! Ota tästä vähän rahaa, niin saatte sitten sen pitsan lisäksi jotain muutakin."
Otin äidiltä kahdenkympin setelin, työnsin sen taskuuni ja lähdin.
Hölkätessäni katua pitkin törmäsin Takeruun, joka oli selvästi menossa meille. Hänellä oli mukanaan kukkakimppu ja rasiallinen suklaata. Hän tervehti minua nopeasti ohimennessään. Huusin hänen peräänsä:
"Pidäkin hyvä huoli siskostani!"
Sain vastaukseksi vain kädenheilautuksen. Huokaisten jatkoin matkaani, ja saavuinkin piakkoin perille. Soitin Yamaton ovikelloa ja odotin että hän tulisi avaamaan.
Odotellessani naputin ajatuksissani rappukäytävän lattiaa ja olin jo soittamaisillani ovikelloa toistamiseen, kun ovi yllättäen aukeni ja minut kiskaistiin sisään.
"Taichi! Tulithan sinä!"
Yamato huusi ilahtuneena.
"Minä jo odottelinkin sinua."
Kohautin harteitani anteeksipyytävästi.
"En mahtanut mitään, äiti pidätteli minua. Hän yritti tunkea mukaani ties mitä syötävää.."
Yllättäen Yamato näytti kauhistuneelta, tarrasi minua harteista ja kysyi:
"Taichi, et kai sinä vain ottanut niitä? Muistathan mitä Koushirolle kävi kun hän söi äitisi tekeleitä?"
Pyöräytin silmiäni paljonpuhuvasti.
"Hölmö! En tietenkään ottanut! Minulla ei ole aikomustakaan viettää koko aikaa vessassa."
Yamato hymyili helpottuneesti ja sanoi:
"No hyvä. Tule toki peremmälle siitä eteisestä."
Tein työtä käskettyä. Koko asunto oli hiljainen.
"Lähtikö isäsi jo?"
kysyin matkallani Yamaton huoneeseen. Tämä kääntyi katsomaan minua, ja nyökkäsi hymyillen.
"Kyllä, lähti vähän ennen kuin sinä tulit. Ajattele, Tai, koko viikonloppu kahdestaan!"
Hymyilin leveästi, ja annoin Yamaton taluttaa minut huoneeseensa kädestä pitäen. Istuimme vierekkäin sängynlaidalla ja olimme hetken aivan hiljaa. Viimein minä rikoin hiljaisuuden sanomalla:
"Äiti antoi minulle vähän rahaa mukaan.. voimme ostaa sen pitsan lisäksi jotain muutakin."
Ojensin setelin Yamatolle. Tämä otti sen vastaan ja kysyi sitten:
"Mitä jos tilaisin sen pitsan nyt? Mitä sinä haluat siihen?"
Katsoin Yamatoa vihjailevasti.
"Ai niin tietysti, se tavallinen,"
Yamato sitten korjasi nopeasti.
"Minä menen nyt tilaamaan.. Kävisitkö sinä sillä välin kaupassa?"
Nousin samassa seisomaan. Olisihan se pitänyt arvata.
"Yama, jotenkin arvasin että teetät kaikki raskaat työt minulla,"
sanoin leikkisästi ja katsoin Yamaton kauniita silmiä.
"Mutta sinä olet fyysisesti paremmassa kunnossa kuin minä, kun kerran pelaat sitä jalkapalloa."
"Hyvä on, hyvä on, ymmärsin kyllä. Mitä kaikkea minä ostan?"
kysyin Yamatolta. Tämä mietti hetken ja sanoi sitten:
"Osta vaikka suklaata, perunalastuja ja limsaa.. Joo, eivätköhän ne riitä. Hei, mitä jos tilaisin kaksi pitsaa saman tien?"
Nyökkäsin hyväksyvästi ja lähdin kauppaan, joka ei onneksi ollut kaukana. Ehdin viime tipassa ostaa kaiken tarvittavan, ennen kuin työvuorossa ollut myyjä ajoi minut ulos sanoen, että oli sulkemisaika. Katsoin häntä bambinsilmilläni, joten hän antoi minulle vielä pussin karkkia ilmaiseksi.
Juoksin iloisena takaisin Yamaton luokse. Pitsat olivat sillä välin jo tulleet.
"Hei, Yamato! Mitä jos söisimme toisen pitsoista nyt heti? Minulla on kauhea nälkä!"
huikkasin Yamatolle heti saatuani kengät pois jaloistani. Yamato nyökkäsi.
"Kyllä se minulle käy. Sen jälkeen voisimme kenties pelata pleikkarilla jonkin aikaa, vai mitäs sanot, Tai?"
Näin teimme.Söimme kahteen pekkaan koko pitsan yhdessä hujauksessa, ja siirryimme sitten pelaamaan räiskintäpelejä Takerun pleikkarilla.
Pelasimme yömyöhään, ja päätimme sitten lähteä vielä kävelemään ulos. Oli kaunis, lämmin kesäyö, taivaalla ei näkynyt ensimmäistäkään tähteä. Kävelimme katuja pitkin kylki kyljessä. Hymyilin itsekseni miettiessäni, että äiti saisi sydänkohtauksen, jos saisi tietää minun olevan vielä ulkona. Kerroin ajatuksistani myös Yamatolle. Tämä sanoi hymyillen:
"Kaipa äitisi tietää että olet kanssani täysin turvassa?"
Nyökkäsin väsyneesti hymyillen, ja nojasin Yamaton olkapäähän. Pian Yamato päätyi ottamaan minut vahvoille käsivarsilleen, ja kantoi minut rauhallista vauhtia kävellen takaisin kotiinsa. Siellä hän laski minut varoen sängylleen, otti kengät jaloistani ja antoi hellän suukon huulilleni.
"Nuku hyvin, Taichi.."
Viikonloppu oli vasta alussa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti