Minä olen Yuuki Yagami, Taichin vuotta nuorempi sisko, ja Hikarin isosisko. Taichin ja Hikarin tapaan myös minä olen valittu lapsi, tosin minun polkuni tähän pisteeseen ei ollut aivan mutkaton. Loppujen lopuksi kuitenkin myös minä löysin digimonkumppanini. Nyt kerron teille tarinani.
Muistan kuin eilisen sen päivän, jolloin Taichi ystävineen lähti kesäleirille. Tuolloin minä jäin kotiin Hikarin kanssa. Suureksi ihmetykseksemme Taichi palasi takaisin kotiin jo myöhemmin samana päivänä. Muistan varmaankin lopun elämääni, että kotiin tultuaan Taichi kertoi kuinka leiri piti keskeyttää, koska lunta tuli ihan liikaa. Silloin tuo kuulosti meistä muista todella oudolta, sillä eihän keskellä kesää satanut lunta!
Myöhemmin Taichi sitten kertoi totuuden siitä mitä kesäleirillä oli tapahtunut, kuinka Taichi ja hänen ystävänsä olivat joutuneet digimonmaailmaan ja tutustuneet digimoneihin. Taichin kotiinpaluusta ei ollut mennyt kovinkaan kauaa, kun myös Hikari joutui osalliseksi tapahtumiin. Yhtenä iltana minä, Taichi ja Agumon olimme viettäneet aikaa huoneessamme. Hikari oli ollut parvekkeella. Yllättäen olimme huomanneet hänen puhuvan jonkun kanssa, ja olimme kaikki rynnänneet parvekkeelle. Hikari ei ollut yksin, vaan hänen seurassaan oli kaksi digimonia. Pientä hetkeä myöhemmin toinen niistä, Tailmon, oli paljastunut kahdeksanneksi valituksi digimoniksi, siis Hikarin kumppaniksi. Tuona iltana minäkin huomasin toivovani, että saisin oman digimonin.
Seuraavana aamuna herätessäni löysin kummallisen esineen tyynyeni alta. Näytin sitä Taichille ja Hikarille, ja se osoittautui digiviceksi, samanlaiseksi kuin heilläkin. Periaatteessa minäkin siis olin valittu lapsi, ja aloin kulkea muiden mukana. Kamppailujen aikana jouduin kuitenkin pysyttelemään taka-alalla, sillä eihän minulla ollut digimonia. Tunsin oloni todella tyhjäksi.
Yhtenä päivänä voitimme yhden suurimmista uhkistamme meidän maailmassamme, ja muut saivat mahdollisuuden lähteä uudemman kerran digimaailmaan korjatakseen maailmojen välisen vääristymän. Minäkin lähdin heidän mukaansa.
Päästyämme digimonmaailmaan minun digiviceni alkoi hälyttää. Lähdimme seuraamaan digivicen näyttämää signaalia, ja hetken aikaa juostuamme saavuimme keskelle metsää, pienelle aukealle.
"Eihän täällä mitään ole.."
ehdin jo sanoa pettyneenä, mutta sitten huomasin kauempana yksinäisen puun.
"Signaali tulee varmaankin tuolta!"
Koushiro huusi, ja lähdimme kaikki juoksemaan puuta kohti. Mitä lähemmäs pääsimme, sitä voimakkaammaksi signaali muuttui. Seisahduimme puun viereen, ja näimme sen alla suojassa auringolta pienen, yksinäisen digimonin. Se paljastui Tailmoniksi. Se näytti melko heikolta, ja sen toisesta korvasta puuttui pieni pala. Aistiessaan läsnäolomme se avasi silmänsä, ja jäi katsomaan minua aivan kuin olisi tiennyt kuka olin.
"Yuuki, oletko se sinä?"
se kysyi hennolla äänellä, ja nousi seisomaan.
"Kyllä, minä olen Yuuki.."
sanoin hieman pölllämystyneellä äänellä. Siitäkös pikku digimon riemastui.
"Sinulla on digivicekin! Yuuki! Minä.. minä olen yhdeksäs kumppanidigimon, sinun kumppanisi.."
Tailmon sanoi yhtäkkiä hyvin kirkkaalla äänellä, ja hyppäsi syliini näyttäen todella iloiselta. Minäkin olin iloinen, ja samaan aikaan myös hieman hämmästynyt. Tajusin samassa, että olin unohtanut housujeni taskuun pienen punaiseen nauhaan pujotetun tiu'un, ja otin sen nyt esiin. Laitoin sen varovasti minun Tailmonini kaulaan. Tailmon hymyili minulle, ja sitten huomioni kiinnittyi taas sen repaleiseen korvaan.
"Tailmon.. mitä sinun korvallesi on tapahtunut?"
kysyin uteliaana. Tämä kallisti päätään, ja vastasi sitten hiljaa:
"Se on ollut tuollainen aina.. siitä lähtien kun kehityin Tailmoniksi. Kai minä sitten olen jotenkin viallinen.."
Pudistin päätäni nopeasti, halaten Tailmonia.
"Et sinä ole viallinen, olet vain ainutlaatuinen. Ja minulle sinä olet täydellisin digimon mitä maa päällään kantaa!"
Tailmon räpäytti silmiään.
"Oikeastiko?"
Nyökäytin iloisena päätäni.
"Tietenkin, enkä halua koskaan erota sinusta."
Tailmonin suu levisi ilahtuneeseen hymyyn, ja näin sen silmissä kyyneliä.
"Voi Yuuki!"
"Tailmon!"
Siitä hetkestä pitäen olemme olleet erottamattomat ystävykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti