Minusta tuntui aivan kuin me lentäisimme. Varmasti kaikista muistakin tuntui samalta. Kiidimme hurjaa vauhtia halki virtuaalisen todellisuuden. Pian vauhtimme kuitenkin hidastui, ja huomasin putoavani alaspäin.. ja vauhdilla. Samassa hetkessä digitaalinen ympäristö vaihtui uudelleen todelliseksi yhdessä vilauksessa. Ehdin jo miettiä kuinka pitkään me vielä putoaisimme, mutta sain vastauksen melkein saman tien, sillä laskeuduin maan kamaralle, ja jonkun päälle. Nousin nopeasti ylös ja huomasin pudonneeni suoraan nuoren ruskeahiuksisen pojan päälle.
"Voi ei.. anteeksi kamalasti!"
parahdin pojan noustessa ylös selkäänsä hieroen.
"Olen oikeasti kamalan pahoillani! Sattuuko sinuun pahasti?"
Saatoin nähdä muutamia tuskankyyneliä pojan silmissä, mutta tämä hymyili yhä urheasti.
"Ei tässä hätää.. oletteko te muuten siitä toisesta todellisuudesta tulleita valittuja lapsia?"
hän sitten kysyi huomatessaan kuinka paljon meitä oikein oli. Saatuaan myöntävän vastauksen hän kuuli takaansa äänen:
"Takato! Emmehän ole myöhässä?"
Vilkaistessaan olkansa yli hän näki, että meitä lähestyi vielä kaksi lasta digimoneineen. Tytön vierellä loikki Renamon, ja pojan olalla roikkui Terriermon. Takato pudisti päätään.
"Ette suinkaan, he tulivat vasta ihan äsken. Missä Rosalee muuten on?"
Takato kysyi sitten Henryltä, joka vastasi:
"Näimme hänet äsken, ja hän tulee aivan pian."
Takato nyökkäsi.
"No, hyvä on sitten. Sillä aikaa voinkin esitellä ystäväni teille. Tässä on Henry Wong ja Terriermon, tuossa taas Rika Nonaka ja Renamon."
Sitten hän osoitti vierellään olevaa punaista dinosauruksen näköistä digimonia.
"Ja tässä on minun digimonini, Guilmon."
Kaikki kääntyivät katsomaan Guilmonia, joka nosti toista kättään ja sanoi:
"Terve! Guilmonista on kivaa tavata teidät kaikki!"
Henry vaihtoi painoa jalalta toiselle ja mutisi puoliksi itsekseen:
"Missä se Rosalee nyt oikein jumittaa.. emme voi jäädä tähän koko päiväksi."
"Moumantai, moumantai!"
sanoi hänen olallaan roikkuva Terriermon.
"Moumantai? Mitä se tarkoittaa?"
Ken kysyi jostakin joukkomme keskeltä, Daisuken viereltä.
"Rauhoitu, ei mitään hätää,"
Henry selvensi Kenille. Silloin Rika sattui katsomaan olkansa yli ja huusi:
"Hei, Rosalee tulee!"
"Hienoa, sittenhän kaikki ovat koolla,"
Takato sanoi helpottuneena, ja pitkähiuksisen, vihreään paitaan ja oranssiin minihameeseen pukeutuneen tytön ehdittyä Henryn ja Takaton viereen Takato jatkoi esittelykierrosta.
"Tässä on siis Rosalee Kamida ja hänen Terriermoninsa. Ja sitten.."
Ennen kuin Takato ehti jatkaa, Rika keskeytti tämän sanomalla:
"Etköhän sinä nyt ole unohtanut jotain, Takato."
Hetken aikaa Takato näytti hämmästyneeltä, ennen kuin tajusi.
"Aivan, anteeksi kamalasti, unohdin esitellä itseni. Olen siis Takato Matsuki, hauska tavata teidät kaikki."
Me jatkoimme esittelykierrostamme, ja viimeisenkin esiteltyä itsensä ja digimoninsa Henry naurahti:
"No tuossa onkin aika paljon muistamista. Mutta emmeköhän me jotenkin pärjää. Voisimme tästä nyt mennä vaikka läheiseen puistoon joksikin aikaa, ja kenties sopia samalla, kuka yöpyy kenenkin luona. Päivä alkaa nimittäin kääntyä iltaan, ja ajattelin että voisi olla parempi jos lähtisimme matkaan vasta aamulla, nukuttuamme ensin yön yli.
Henryn ehdotus sai yleistä hyväksyntää, ja Takato puuttui puheeseen.
"Okei kaikki. Sopiiko, että minä ja Henry jaamme pojat jotenkin keskenämme, ja Rika ja Rosalee majoittavat tytöt?"
Kaikki nyökyttelivät, ja Takato jatkoi:
"Hyvä, eli siis jos Henry vaikka ottaa luokseen Taichin ja muut, niin minä voin majoittaa Daisuken ja muut juniorit."
Rika puhui jotakin Rosaleen kanssa, ja sanoi sitten yhteisesti meille kaikille:
"Sovin Rosaleen kanssa että minä voin ottaa luokseni Soran kavereineen, ja lisäksi myös sinut, Yuuki, ja ystäväsi Yoshikon, Umen ja Mikin, niin sitten Rosaleelle jää Hikari ja Kyo. Sopiiko tämä järjestely kaikille?"
Kaikki nyökyttelivät ja mumisivat hyväksyvästi.
"Hienoa! Eiköhän me kaikki tästä sitten lähdetä kukin omaan suuntaamme, ja tavataan täällä samassa puistossa huomenaamuna kello 9.00.
Niin minä sitten lähdin Rikan ja Renamonin johdolla yhdessä ystävieni kanssa kohti hänen kotiaan.
"En asu kovin kaukana täältä,"
Rika sanoi kävellessään.
"Sanoin mummille, että lauma ystäviä on tulossa yökylään, joten hän ei ylläty siitä. Sitäpaitsi hänestä on vain mukavaa, että tuon ystäviä meille."
"Asutko sinä mummisi kanssa?"
Sora kysyi, ja Rika ravisti päätään kevyesti:
"En pelkästään, äitikin asuu kanssamme, mutta hän on paljon poissa töiden vuoksi, joten olen paljon mummin ja Renamonin kanssa kolmistaan."
Melko pian me saavuimmekin perille, ja Rika vei meidät kaikki tapaamaan mummiaan.
"Mummi. Tässä ovat nyt ne ystävät joista kerroin,"
hän sanoi. Me kaikki tervehdimme Rikan mummia, joka näytti todella iloiselta.
"Voi miten mukavaa tavata teidät kaikki! Olkaa kuin kotonanne."
"Meistä on mukavaa olla täällä,"
me vakuutimme yhteen ääneen. Rika viittilöi meitä mukaansa.
"Tulkaa, näytän teille huoneeni. Sitten voitte kaikki halutessanne käydä suihkussa, jonka jälkeen voimme syödä ja jutella, ennen kuin käymme nukkumaan. Taidan muuten soittaa muille ja kysyä miten heillä menee,"
Rika sanoi ja alkoi jo valita Rosaleen numeroa. Tämä vastasi pienen odottelun jälkeen.
"Ai hei, Rika. Me olemme vielä matkalla, mutta aivan pian perillä. Menikö matka teidän osaltanne hyvin?"
Rika nyökkäili puhuessaan puhelimeen.
"Kyllä meni, kiitos kysymästä. Soitan vielä Takatolle ja Henrylle. Nähdään sitten huomenna."
Rosaleen lopetettua puhelun Rika alkoi valita Henryn numeroa. Tämä vastasi heti:
"Rika! Kiva kuulla sinusta. Meillä on täällä kaikki hyvin, perheeni otti vieraat hyvin vastaan. Kauhistelivat tietysti vähän miten me kaikki mahdumme nukkumaan, mutta kyllä tämä tästä. Mitenkäs siellä?"
"Oikein hyvin. Tytöt käyvät suihkussa ja sitten alamme valmistautua huomiseen. Soitan vielä Takatollekin. Nähdään huomenna, Henry."
Seuraavaksi Rika soitti Takatolle. Tämä antoi kuitenkin odottaa itseään. Rika alkoi rummuttaa jalallaan lattiaa.
"No piru vie, mitä sinä viivyttelet? Vastaa nyt!"
Rika jupisi itsekseen, ja ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua Takato vastasi.
"No vihdoinkin! Mikä oikein kesti?"
Rika kysyi käärmeissään.
"Anteeksi, Guilmon sekosi päästyään niin monen digimonin kanssa samaan tilaan, ja minun piti vähän rauhoitella tilannetta, mutta nyt on kaikki hyvin taas,"
Takato sanoi hengästyneenä. Rika hymähti.
"No hyvä, soitin vain varmistaakseni että olette päässeet perille. Nähdään sitten huomenna."
"Joo, moi."
Takato lopetti puhelun.
"Takatolla oli siellä vielä pientä paniikkia Guilmonin kanssa, mutta kaikki on nyt taas kunnossa,"
Rika sanoi meille. Aika oli kulunut todella nopeasti, ja oli aika käydä nukkumaan. Asetuin Rikan mummin laittamalle patjalle ja suljin silmäni Tailmon vierelläni, mutta tiesin etten tulisi heti saamaan unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti