Ei... tästä tarinasta ei alunperin pitänyt tulla ollenkaan tällaista, alkuperäinen suunnitelma oli ihan erilainen. Mutta sitten kävi niin kuin kävi, ja lopputulos on tällainen. Kynä vain suorastaan lensi paperilla vaikka aivot huusivat ihan erilaista tarinaa... No whatever, minkäs teet. Jotenkin en muutenkaan kokenut tällä tyylillä kirjoittamista omimmaksi tyylikseni. Ja olen tyytyväinen ainoastaan muutamaan lauseeseen. No.. tässä tämä nyt kuitenkin on. Have fun.
Nimeni on Hikotus. Voisi kai sanoa myös "hylkiö" tai "kummajainen." Ihan tosi, satoihin vuosiin olen ensimmäinen viikinki joka ei halua tappaa lohikäärmettä! Siinä mielessä olen erilainen kuin kaikki muut tässä pahuksen kyläpahasessa. Muille lohikäärmeet ovat vain tuholaisia. "Ne tappavat meidät jos me emme tapa niitä." Siinä kaikki mitä he ajattelevat. Ennen minusta oli hienoa ajatella noin, enkä malttanut odottaa pääseväni listimään ensimmäisen lohikäärmeeni. Mutta sitten...
Sitten ammuin Yön Raivon alas taivaalta. Tilaisuuteni oli koittanut! Mutta... sitten en pystynytkään tappamaan sitä. Katsoin sitä.. ja näin itseni. Annoin sille nimeksi Hampaaton. Tiedän mitä ajattelet nyt. Aika hassua, koska sillä kuitenkin on hampaat. Tiedetään.
Oli miten oli, viimeistään nyt koko kylän väki pitää minua jälkeenjääneenä. "Et sinä ole viikinki", ne sanovat. "Viikingit eivät leiki lohikäärmeiden kanssa."
No, tämä viikinki leikkii. Jos edes olen viikinki, kuka sitäkään tietää. No, nyt tiedät kaiken minusta, voit poistua jos haluat. Poistua ja jättää Kelpo Hikotuksen-- anteeksi, mitä oikein sanoin, KURJAN Hikotuksen yksin.
Kaikki siis muuttui kun ammuin Hampaattoman alas, ja kun pelastin sen. Nyt joudun piilottelemaan sitä kaukana kylästä. Ei se tosin ole temppu eikä mikään, koska Hampaaton ei pysty lentämään ilman minua. No, se on taas kokonaan toinen juttu. Aika lopettaa menneiden muisteleminen, ja palata takaisin säälittävään elämääni. Melkein kuin minut potkaistaisiin korkealta kalliolta alas, alas.. eikä kukaan ottaisi kiinni, antaisi vain pudota. Siltä minusta tuntuu, tiedätkös. On muuten hassua, että puhun sinulle näinkin avoimesti, sillä minä hädintuskin tunnen sinua. No, on sentään jotain seuraa. Mistä sinä muuten tulit? Et kai sentään uinut tänne mantereelta asti?
Okei, kylässä ollaan taas. Totta puhuen olisin jäänyt mieluummin tuonne metsään. Näetkö miten kaikki katsovat minua? Onneksi en osaa lukea ajatuksia, ne eivät varmaan ole tässä tapauksessa mitenkään mieltä ylentäviä. Hei katso, tuolla on Astrid. Ainoa koko kylässä, joka sentään suostuu puhumaan minulle normaalisti. Jep, tuo vaalea, hoikka tyttö tuolla... Mutta kuule, mennään nyt nopeasti hakemaan meiltä kotoa vähän kalaa. Sitten vien sinut katsomaan Hampaatonta, okei?
Joo, tässä on kotini. Ei kovin hieno, mutta mitä muuta keskiaikaiselta talolta voisi odottaakaan. Isä ei onneksi ole kotona juuri nyt...
Tule, haetaan nyt ne kalat ja häivytään sitten samaa tietä mitä tultiinkin.
Ota sinä vaikka nämä.. Hampaattomalle kelpaa lähes kala kuin kala, ainoastaan ankeriaasta se ei välitä. No ei sillä, en kyllä minäkään. Taas yksi asia, joka minua ja Hampaatonta yhdistää. Ajattele nyt, ikuisuuteen olen ensimmäinen viikinki joka ei tapa lohikäärmeitä, ja Hampaaton taas ensimmäinen lohikäärme joka ei listi ihmisiä. Se olisi niin helposti pystynyt siihen silloin kun vapautin sen. Mutta ei, se vain karjui minut kuuroksi ja lensi sitten hieman kompastellen pois. On se aikamoinen lisko.
Saatuani Hampaattomaan sen ensimmäisen ja ratkaisevan kontaktin päätin kokeilla lentämistä sen kanssa. Ensimmäiset yritykset olivat katastrofaalisia. Lopulta keksin rakentaa Hampaattomalle ihan oman satulan. Myönnän että olin aluksi hieman varovainen, mutta pian opin luottamaan Hampaattomaan. Nyt minulla on enää yksi ongelma, saada tämän kylän jästipäät tajuamaan, ettei lohikäärmeiden ole pakko olla meidän vihollisiamme.
Voi luojat, katsos tätä. Olen puhunut koko matkan ajan. Katso, Hampaaton on tuolla. Tule vaan lähemmäs. Odotas hetki, niin laitan sille satulan. Noin... nyt voit kiivetä sen selkään. Suosittelen laittamaan kädet vyötäisilleni, Hampaaton nimittäin painelee aikamoista kyytiä ja tekee jos jonkinlaista silmukkaa. Valmis? Okei, nyt lähtee! Toivottavasti muutkin vielä jonain päivänä ymmärtävät lohikäärmeiden hienouden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti