Uutta tarinaa kehiin, ja taas kerran HTTYD-aiheista. Kikatus toimii edelleen tarinan kertojana, ja näin joulun hiljakseen lähestyessä tarinakin on jouluaiheinen..
Lunta satoi hiljalleen, maa alkoi olla jo aivan valkoisenaan. Olin juuri käynyt pikku lennolla Hikotuksen kanssa. Kotipihaan päästyämme olimme laskeneet Hampaattoman ja Galestormin vapaiksi. Nyt ne jahtasivat toisiaan pitkin pihaa, niin että lumi pöllysi. Nauroin katsoessani niiden menoa, ja tunsin tuulen tuivertavan hiuksiani, jotka Hikotuksen ehdotuksesta olin pätkäissyt lyhyemmiksi. Täällä se oli käytännöllisempi ratkaisu. Hetkessä sydämeni täyttyi lämmöstä ja silkasta jännityksestä ja riemusta. Päivä alkoi hiljalleen kääntyä iltaan. Edessä oli ensimmäinen jouluni Öystilässä, ja myös ensimmäinen jouluni Hikotuksen kanssa. Olin hankkinut lahjan sekä Hikotukselle että Hampaattomalle. Hikotukselle olin tehnyt jotain erityisen hienoa. Tuskin maltoin odottaa hänen ilmettään, kun hän näkisi lahjansa.
Varmistettuani ettei Hikotus ollut juuri nyt näkyvissä, hiippailin talon suuntaan ja suljin ulko-oven perässäni. Suuntasin huoneeseen, jonka jaoin Hikotuksen kanssa. Istahdin hetkeksi sängylleni, ja katsahdin hetkellisesti ulos ikkunasta. Lunta tiputteli edelleen taivaalta suurina, valkoisina tassuina. Jostain pihamaalta kuulin Galestormin ja Hampaattoman riemukasta ääntelyä. Painoin mieleeni, että minun pitäisi haastaa Hikotus lumisotaan niin pian kuin suinkin mahdollista.
Samassa kuulin myös Hikotuksen äänen ulkoa, tämä oli kai tulossa piakkoin sisään, joten kaivoin nopeasti häntä varten varaamani lahjat esille, ja levitin ne viereeni sängylle. Olin taiteillut hänelle hienon piirustuksen Hampaattomasta, jolle olin tehnyt myös tonttuhatun päähän. Se katsoi minua piirustuksesta varsin veikeästi.
Sen lisäksi olin itse tehnyt hänelle unisiepparin, hän kun oli viime aikoina nähnyt pahoja unia. Olin aivan varma, että hän pitäisi lahjoistaan. Hampaattoman ja Galestormin lahjat olin vienyt ulos jo aikaisemmin. Nappasin nopeasti lahjat kainalooni ja kiiruhdin takaisin ulos. Törmäsin Hikotukseen etupihalla. Tämä seisoi katselemassa lohikäärmeidemme leikkiä lumessa. Galestorm yritti pyydystää lumihiutaleita kielellään, kun taas Hampaaton säntäili villinä ympäriinsä. Kävelin aivan Hikotuksen viereen, jolloin tämä kääntyi katsomaan minua hymyillen hieman vinosti, silmät tuikkien. Muutama lumihiutale tippui taivaalta ja päätyi hänen hiuksiinsa. Nauroin vapautuneesti, ja viitoin sitten sekä Hikotusta että lohikäärmeitä tulemaan mukaani.
Johdatin heidät hieman syrjemmälle, ja päätin jakaa lahjat. Annoin ensimmäisenä lahjat lohikäärmeille, joille molemmille olin varannut muutaman erityisen suuren kalan. Seuraavaksi oli Hikotuksen vuoro. Vedin tämän lempeästi mahdollisimman lähelle leveä hymy huulillani. Lähes aistin hänestä huokuvan jännityksen. Ojensin hänelle ensin piirustuksen, ja hän suli ilahtuneeseen hymyyn.
"Kikatus.. kiitos, tämä on ihana! Ihan tosi, se näyttää ihan oikealta!"
Punastuin mielihyvästä.
"Kiitos, Hikotus. Mutta ei siinä ollut vielä kaikki."
Seuraavana annoin hänelle unisiepparin.
"Olet nähnyt viime aikoina painajaisia, joten tein sinulle tämän. Sen pitäisi kerätä pahat unet."
Ensin Hikotus näytti todella ilahtuneelta, mutta seuraavassa hetkessä jo vaivautuneelta.
"Voi luojat, en osannut odottaa lahjoja.. Hävettää myöntää, mutta en tajunnut tehdä sinulle mitään.."
Hikotus sanoi, kuulostaen siltä kuin alkaisi pian itkeä. Nojauduin kiireesti lähemmäksi, ja rutistin häntä lämpimästi.
"Älä sitä sure, Hikotus. Suurin ja parhain mahdollinen lahja on olla sinun siskosi. En voisi toivoa parempaa veljeä kuin sinä. Olet jo antanut minulle paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan.."
sanoin hänelle, tarkoittaen jokaista sanaa. Halasin häntä edelleen, lepuuttaen leukaani hänen olkaansa vasten. Lumisade oli lähes tauonnut, satunnaisia hiutaleita tipahteli maahan silloin tällöin. Galestorm ja Hampaaton olivat myös rauhoittuneet, ja asettuneet makaamaan kylki kyljessä.
"Hyvää joulua, Hikotus,"
sanoin lähes kuiskaten. Hikotus vastasi yhtä hiljaisella, jokseenkin liikuttuneella äänellä:
"Hyvää joulua myös sinulle, Kikatus. Ja kiitos siitä, että saavuit elämääni."
Rutistin häntä entistä tiukemmin, ja hän myös minua. Tästä tulisi kaikkien aikojen paras joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti