Tässä nyt toinen Pokémon-tarina, jonka englanninkielisellä versiolla osallistuin myös yhteen Pokémon-kilpailuun deviantArtissa. Alunperin tarinan nimeksi piti tulla "Cookies", mutta tarinan edetessä keksin siihen lisää jatkoa, jonka takia jouduin keksimään myös toisen nimen.
Oli aattoaamu. Katsoessani ulos keittiön ikkunasta näin vain lumisen pihamaan. Keittiössä oli ihanan kodikasta ja lämmintä. Laitoin patakintaat käsiini ottaakseni uunista pellillisen pipareita, ja laittaakseni sinne heti seuraavan pellillisen. Niiden ihana tuoksu levisi koko keittiöön. Huokaisin hiljaa, vielä oli paljon pipareita paistettavana. Samassa sain ajatuksen, tiesin jonkun joka voisi auttaa..
Laskin pellin tiskipöydälle, otin patakintaat käsistäni ja lähdin kohti yläkertaan johtavia portaita.
"Hei, Ash.. oletko jo hereillä?"
huhuilin portaiden juurelta, ja jäätyäni vastausta vaille lähdin nousemaan yläkertaan. Mietin, vieläkö Ash mahtoi nukkua. Päästyäni portaat ylös kävelin hänen huoneensa luokse ja koputin oveen.
"Ash? Nukutko vielä?"
Tälläkään kerralla en saanut vastausta, joten päätin avata oven. Kävelin sisälle huoneeseen, ja pysähdyin hetkeksi niille sijoilleni itsekseni hymyillen. Ash näytti niin suloiselta nukkuessaan, korpinmustat hiukset pörrössä, peittäen osittain hänen silmänsä. En melkeinpä olisi halunnut herättää häntä, mutta en voisi antaa hänen nukkua koko päivää. Siispä kävelin sängyn luokse, kiersin sen vasemmalle puolelle ja kumarruin lähemmäs, kohti hänen kasvojaan. Katselin häntä hetken aikaa lähietäisyydeltä, ennen kuin painoin huuleni kevyesti vasten hänen omiaan. Jos mikään muu ei saisi häntä heräämään, niin tämä kyllä.
Olin oikeassa, painaessani suukon Ashin huulille tämä räväytti silmänsä hämmästyneen näköisenä auki.
"Huomenta, Ash",
sirkutin iloisesti, suu leveässä hymyssä. Hitaasti Ash vastasi hymyyn.
"Huomenta, Crystal",
hän mutisi vielä hieman unenpöpperössä.
"Kun pääset ylös sängystä, tulisitko alakertaan? Tarvitsen hieman apuasi, siksi oikeastaan tulinkin herättämään sinut."
Ash nyökkäsi hitaasti, joten jätin tämän pukeutumaan kaikessa rauhassa, perääntyen itse ulos huoneesta ja sulkien oven perässäni.
Noin viittätoista minuuttia myöhemmin Ash tuli alakertaan ja suoraan keittiöön. Tervehdin häntä iloisesti kaulin kädessäni.
"Hei, Ash! Tervetuloa piparitehtaaseen!"
"Piparitehtaaseen?"
Ash toisti, ja minä nyökkäsin.
"Jep! Oletko koskaan leiponut pipareita?"
kysyin Ashilta. Tämä vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Joo.. äidin kanssa joskus kun olin pieni. Tai.. pienempi. Sen jälkeen en kai ole.."
Virnistin ja ojensin kaulinta hänelle.
"Okei, sitten sinä saat tämän! Jos sinä kaulitset taikinan ja laitat piparit pellille, niin minä voin laittaa ne uuniin ja vahtia niitä. Muista laittaa tarpeeksi jauhoja pöydälle, ettei taikina tartu siihen kiinni."
Pienessä hetkessä jauhoja oli kaikkialla. Näki selvästi, ettei Ash ollut leiponut turhan usein.
"Kasvoissasikin on jauhoja!"
totesin vapautuneesti nauraen, ja hetken mielijohteesta vielä halasinkin häntä.
"Nyt niitä on sinunkin kasvoissasi",
Ash vastasi. Minä vain nauroin.
Loppujen lopuksi saimme kaikki piparit paistettua, ja loppupäivän me käytimme talon koristeluun. Ilta tuntui tulevan todella nopeasti. Pimeyden viimein laskeutuessa ehdotin, että voisin keittää meille hieman glögiä. Ollessani menossa keittiötä kohti kuulimme ovikellon soivan.
"Kukahan siellä on?"
Ash kysyi kummastuneena.
"Niin, minä unohdinkin kertoa, kutsuin meille vähän ylimääräisiä vieraita.. avaisitko sinä oven, Ash?"
vastasin keittiöstä. Ash teki kuten olin pyytänyt, mutta nähdessään Rakettiryhmän oven takana hän paiskasi sen takaisin kiinni ja suorastaan kiisi keittiöön.
"Mitä? Miksi pyysit nuo tänne?!"
"Älä nyt, Ash. Nyt on joulu, joten ajattelin että voisimme kaikki kerrankin viettää aikaa yhdessä tappelematta. Et sinä siihen kuole, eivätkä hekään. Mene nyt päästämään heidät sisälle sieltä paleltumasta."
Ash teki työtä käskettyä hieman nuristen. Ensimmäisenä sisään ryntäsi kylmyyttä valitteleva Meowth. Pikachu kuului rynnistävän yläkerrasta Chikorita mukanaan. Ne molemmat kuulostivat iloisilta. Silloin minäkin tulin tervehtimään vieraita. Etenkin Jamesia tervehdin lämpimästi, olimmehan vanhoja tuttuja.
"Hei, ja tervetuloa! Vapauttakaa vain pokémonit palloistaan, antaa niidenkin pitää hauskaa."
Jessie ja James myöntyivät ja päästivät ulos Seviperin ja Cacnean. Cacnea löysi heti tiensä keittiöön piparien luokse. James ryntäsi varmuuden vuoksi sen perään. Sillä välin minä menin yläkertaan vapauttamaan loputkin pokémonini. Ei mennyt kauaakaan, kun alas juoksivat yhtenä mylläkkänä Flareon, Vulpix, Umbreon, Zorua, Espeon ja Glaceon. Hetkessä ne olivat levittäytyneet kuka minnekin. Minäkin palasin alakertaan ja pyysin kaikki keittiöön hakemaan hieman glögiä. Seuraavaksi siirryimme olohuoneeseen ja istuimme sinne minne mahduimme. Minä, James ja Ash istuimme sohvalle vieri viereen, minä heidän välissään. Jessie ja Meowth valtasivat nojatuolin. Suurin osa pokémoneista oli lattialla, Cacnea tosin oli valloittanut Jamesin sylin. Sillä näytti olevan myös valtaosa pipareista hallussaan. Zorua loikkasi lattialta minun syliini. Seviper oli yhdellä kiepillä Jessien jalkojen juuressa. Flareon, Vulpix ja Glaceon olivat levittäytyneet matolle, Umbreon ja Espeon makasivat vieri vieressä takan edessä. Pikachu oli tietenkin hypännyt Ashin syliin. Kun Chikorita huomasi Zoruan minun sylissäni, sekin tunki mustasukkaisuuttaan sohvalle. Chikorita oli minun ensimmäinen pokémonini, ja halusi aina olla lähelläni. Niinpä Zorua teki suosiolla tilaa Chikoritalle, joka syliini päästyään kihnutti päätään minua vasten kuin koira.
Aika kului kuin huomaamatta, ja illan kääntyessä yöhön me kaikki olimme unessa. Minä olin nukahtanut Jamesin ja Ashin väliin, pää Ashin rintaa vasten leväten. Jamesin pää oli painunut minun olkaani vasten. Cacnea nukkui Jamesin sylissä. Pikachu oli tipahtanut lattialle mitään tajuamatta, ja nukkui nyt Ashin jaloissa. Chikorita ja Zorua olivat umpiunessa sylissäni. Kaikki muut pokémonit nukkuivat yhdessä kasassa lattialla. Niin alkoi meidän joulunviettomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti