Tämä juttu sai oikeastaan alkunsa ihan sattumalta. Halusin kirjoittaa jotain Kazusta ja Guardromonista, koska Kazu yksinkertaisesti saa nettimaailmassa ihan liian vähän huomiota. Itse kuitenkin pidän Kazusta kauheasti, joten kirjoitin tämän.. puhelimen muistissa on yksi toinen Kazu-idea odottamassa suurempaa inspiraatiota, ja sitten on vielä se jatkotarina jossa Kazu myös on mukana. Tämä tarina kuitenkin sai alkunsa todellakin ihan randomisti. Tuli siitä kyllä aika lyhyt, mutta ei se kai mitään..
Lähdin aivan normaalisti koulusta Takaton ja Kentan kanssa. Pian nämä erkanivat omiin suuntiinsa, ja minä jatkoin yksin eteenpäin. Kävellessäni mietin vain, miten löisin Takaton ja Kentan digikorttipelissä seuraavalla kerralla. Kävelin melko verkkaisesti, ja saapuessani kotiin tajusin talon olevan tyhjä. Ei se tosin paljoa haitannut, sillä yleensä halusinkin olla jonkin aikaa ihan omassa rauhassani koulusta tultuani.
Suljin juuri huoneeni oven perässäni, kun aivan yllättäen kuulin kauheaa meteliä olohuoneesta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä joku oli murtautunut sisään. Keräsin rohkeuttani hetken aikaa, ja lähdin sitten hiipimään olohuonettamme kohti. Ehkä onnistuisin yllättämään varkaan ja soittamaan poliisille ennen kuin tämä tajuaisi mitään.
Olohuoneen ovensuussa minulta meinasivat kuitenkin lähteä jalat alta. Ei meille nimittäin ollut kukaan murtautunut. Keskellä huonetta, kaiken kaaoksen keskellä nimittäin seisoi digimonkumppanini Guardromon. Sekamelskasta päätellen se oli tullut suoraan ikkunan läpi sisään, sillä kaikkialla oli lasinsirpaleita, ja ikkuna oli aivan tuhannen säpäleinä.
"Guardromon! Mitä ihmettä tämä meinaa?"
minä suorastaan huusin. Guardromon ei osannut antaa kunnollista vastausta. Ei sillä kyllä ollut niin väliäkään enää, sillä tiesin jo olevani pulassa.
"Mitä minä oikein teen nyt? Muut tulevat pian kotiin, ja saan kyllä selkääni kun he näkevät mitä täällä on tapahtunut.. minun pitää häipyä! Guardromon.. lähde nyt pois samaa tietä mitä tulitkin, nyt heti!"
huusin, ja suorastaan työnsin kumppanini ulos rikkinäisestä ikkunasta, varoen astumasta lasinsirpaleiden päälle. Saatuani Guardromonin ulos ja varmistettuani sen todella häipyneen näkyvistä olin itse menossa taas ulko-ovea kohti, kun kauhukseni kuulin ääniä oven toiselta puolelta. Vanhempani olivat tulleet kotiin! Ovesta en siis voisi mennä, enkä kyllä rikkinäisestä ikkunastakaan, sillä molemmissa tapauksissa jäisin heti kiinni, ja minä kun aioin teeskennellä etten tiennyt mistään mitään. Siispä vaihdoin nopeasti suuntaa ja juoksin huoneeseeni juuri ajoissa.
Mahdollisimman ääneti avasin oman ikkunani ja hyppäsin ulos suoraan ikkunani alapuolella kasvavaan pensaaseen. Kuulin isäni kummastuneen ja raivostuneenkin äänen sisältä talosta.
"Hirokazu?! Mitä tämä tarkoittaa?"
Joo joo, juuri niin, syytä vain heti kaikesta minua. Minun oli nyt parasta lähteä. Ryömin varovasti ulos pusikosta ja jatkoin lähellä olevaan puistoon. Toivottavasti löytäisin Guardromonin sieltä.. Niin kuin löysinkin.
"Jukra, Guardromon.. aiheutit kyllä aikamoisen kaaoksen",
sanoin neuvottomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti