Okei, nyt tulee parin kuukauden tauon jälkeen taas uutta tekstiä. Mä olen kyllä koko tän ajan kirjottanu kaikenlaista tosi ahkerasti, mutta en vaan ole löytänyt aikaa/kiinnostusta laittaa juttujani tänne. Nyt sitte toivon mukaan laitan kaikki, tai ainaki mahdollisimman monta kerralla. Mä alotan Rauski-jutuilla, joita olen kirjottanu muutaman. Ja jos joku ei tiedä, Rauski eli Raumoogle on/oli suomalainen Amnesian-, yms. pelien pelaaja.
Se oli ihan tavallinen päivä, joka oli tosin jo kääntymässä iltaan. Rauski tuli kotiin ja meni heti tavalliseen tapaansa avaamaan tietokoneen. Jonkin aikaa netissä surffailtuaan Rauski tajusi hullun virneen nousevan kasvoilleen. Hän hapuili headsetin käsiinsä ja laittoi sen päähänsä. Oli taas se hetki päivästä. Juuri oikea hetki pelata vähän Amnesiaa. Hetken aikaa Rauski pähkäili mitä custom storya pelaisi tällä kertaa, ja päätöksen synnyttyä peli saattoi vihdoin alkaa.
Kovin kauaa ei Rauski-parka kuitenkaan ehtinyt pelata, kun hän jo laittoi pelin paussille, otti headsetin päästään ja viskasi sängylle. Hän oli melko varmasti kuullut jotain. Kuulosteltuaan ympäristöään hetken aikaa hän nousi ylös, ja käveli pois koneen luota. Rauski hiippaili keskelle keittiötä, ja pysähtyi siihen. Nyt ei taas kuulunut mitään. Mutta hän tiesi ettei kuitenkaan pystyisi pelaamaan, mikäli ei ensin ottaisi asioista selvää ihan perin pohjin.
Hiljaa kuin hiiri Rauski-setä hiippaili kohti talon toista päätä. Siellä oli jo pimeää. Rauski ojensi kättään kohti valokatkaisijaa, mutta valo mokoma ei syttynyt. Rauski kirosi.
"Ei persehelvetti... mä niin tykkään siitä kun ei saa sitä lyhtyä."
Seistyään hetken aikaa lähes liikkumatta paikoillaan hän lähti taas liikkeelle. Mutta juuri silloin talon perimmäisestä nurkasta kuului aivan jumalaton kolahdus, ja Rauski hyppäsi vähintään metrin ilmaan suorilta jaloilta.
"Huah, huah, huah.. En pelästynyt, ole hiljaa."
Rohkeasti sankarimme Rauski jatkoi taas matkaa, ja oli nyt aivan huoneen ovensuussa. Silloin ilmassa kajahti toinen kolahdus, sata kertaa kovempi kuin aikaisemmin.
"Tsirp. TSIRP!"
Rauski lähestyi huoneen nurkassa olevaa kaappia, ja ojensi sitten kättään avatakseen sen. Silloin häntä kohtasi järkytys. Kaapin ovi lähes lävähti Rauskin naamalle, ja kaapissa piilotellut morso tuli ulos. Rauski sai kohtauksen, kääntyi ympäri ja otti jalat alleen.
"AAAAAAAA-AAAAA! KAAPPIMORSO! Mitä vittua tääl tapahtuu?!"
Paniikin valtaamana Rauski kipitti keittiöön, ja morso koikkelehti perässä. Ohimennessään Rauski nappasi käteensä leivän, ja ryömi sitten nopeasti pöydän alle piiloon. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun morso jo tuli pöydän viereen örisemään.
"Must tuntuu et se näkee mut..."
Rauski vinkui, ja heitti leivän umpimähkään morsoa kohti.
"Auta leipä! Hyäh! ... Nyt se vitun lateksirunkkari on ihan tossa vieressä, et mä en pääse pois täältä. Voi vittu! Teidän morsoutenne voisi painua vittuun."
Joidenkin minuuttien kuluttua Rauski oli saanut tarpeekseen, ja peruutti pois pöydän alta.
"Okei haista morso paska. Nyt mä sniikkaan sen ohi."
Ei mennyt kauaakaan, kun Rauski-setä jo otti hurjan syöksyn etuovelle ja rynkytti sen kahvaa.
"Aukea nyt vitun ovi!"
hän huusi, ja saatuaan oven auki hän panikoi tiensä ulos, sulkien oven jäljessään. Uhkaava särkyvän lasin helinä paljasti morson olevan hänen perässään.
"Et varmaan riko mun ikkunoitani ja oveani, senkin homopää!"
Ulos päästyään Rauski viimein otti kunnolla jalat alleen.
"Ahahahaha!"
hän nauroi hieman hysteerisesti, ja juoksi pihan perimmäiseen nurkkaan sekä piiloutui sinne.
"Tsirp... ahaha, Rauski 1, morso 0."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti